Tuntilaskutukseen perustuva hinnoittelu vuotaa resursseja

Avaimet käteen
Kuva: FreeDigitalPhotos.net

Kaikki ovat varmasti kuulleet tarinan ydinvoimalainsinööristä, joka veloitti satasen venttiilin vääntämisestä ja 9 900 oikean venttiilin tietämisestä yhteensä puolen tunnin työrupeamassa. Vaikka venttiilin kääntämisen ansiosta estettiin koko voimalan alasajo ja kymmenien tuhansien kustannukset, insinöörin laskua pidettiin kohtuuttomana. Koska ethän sä tehnyt kuin puoli tuntia duunia.

Tuntilaskutus (ja tuntipalkka) on menneen maailman mittayksikkö. Teollistuneen yhteiskunnan työntekijä oli tehdaskoneen inhimmillinen jatkumo, jolloin oli ihan luonnollista mitata työtä aikaperusteisesti. Modernissa maailmassa se ei pelkästään ole tarpeetonta, mutta myös haitallista.

Tuntilaskutus on huono laskutusmetodi.

Se on epäreilu yritystä kohtaan, sillä yritys ei pystyisi koskaan laskuttamaan kuin seitsemän tuntia päivässä työntekijää kohden. Mikäli yritys saisikin lisää asiakkaita, se tarkoittaisi työtahdin kiristymistä, mutta ei lisäisi yrityksen kassavirtaa. Mikään ei houkuttaisi yritystä tehostamaan toimintojaan, koska se vähentäisi työskenneltyjen tuntien määrää ja näin laskutusta.

Se on epäreilu myös asiakasta kohtaan. Konsultti voi kahlata lukemattoman määrän lähdeaineistoa ja tehdä taustatutkimuksen taustatutkimuksia, mikään ei edisty, mutta mittari kyllä raksuttaa. Tikusta tehdään asiaa, jotta saadaan sovitut tuntimäärät täyteen, tarvitaan niitä tai ei.

Urakkalaskutuskaan ei tosin ole aukoton.

Jos työnä on siirtää fyysinen kappale seitsemän metriä luoteeseen, on melko helppoa olla yhtä mieltä siitä, milloin työ on suoritettu ja mitä välivaiheita siihen kuuluu. Mutta kun työnä on laatia uusi mainoskampanja, voi olla vaikeaa määritellä milloin työ on valmis. Puhumattakaan välivaiheista, jotka työhön kuuluu. Kuuluuko siihen loppumaton määrä vaihdoksia ja mielipiteiden muutoksia, jolloin työhön on käytetty tuhatkertaisesti enemmän resursseja, kuin kumpikaan osapuoli aluksi kuvitteli.

Moderni laskutus- ja hinnoittelumalli

Oikea laskutusmalli on jotain tältä väliltä. Se perustuu paketoituun tuotekokonaisuuteen. Otetaan yksinkertaistettu esimerkki:

Tehdään 8 sekunnin mainosanimaatio valotauluun

  • Animaatio toimitetaan 28. päivänä.
  • Lopullinen suunnitelma hyväksytetään 21. päivänä (jos ei hyväksytä, siirrytään sopimuksen ulkopuolelle)
  • Sen alkuperäinen suunnitelma esitetään ja kommentoidaan 15. päivänä enintään 2h kokouksessa
  • Animaation vaatimukset määritellään 7. päivänä enintään 2h kokouksessa

Sopimukseen siis kuuluu maksimissaan kaksi kahden tunnin palaveria sekä yksi muutoskierros. On tärkeää huomata, että määritellyt asiat ovat ensimmäismääriä. Koko projekti voidaan käydä läpi ilman ensimmäistäkään palaveria tai vain hyvin lyhyillä kokouksilla. Se ei kuitenkaan tee sovitusta työstä yhtään sen vähäpätöisempää. Eikä työntekijän tässä kuulu yrittää tehdä työtä nurkissa oikoen ja alle budjetin. Toisaalta työn tilaaja tietää täsmälleen mitkä ovat hänen vaikutusmahdollisuutensa, työn toimituksen aikataulu, sekä tietenkin hinta.

Työlle on jokin tarve ja tarpeen ratkaisemiselle jokin arvo. Sopimus puolestaan määrittelee arvon reunaehdot. Asian laskuttaminen tuntilaskutuksella ja yli 50% vaihteluvälillä olevalla tuntihaarukalla on useimmissa tapauksissa pelkkää epäpätevyyttä.