Snapchat for dummies, mistä oikein on kysymys

Snapchat Chillie
Snapchat Chillie on kummitus, joka on vallannut 100 miljoonaa matkapuhelinta ja jakaa itsetuhoutuvia kuvia ja lyhyitä videoleikkeitä.

Häh?

Snapchat on uusi (vuonna 2011 julkaistu) sosiaalisen median palvelu, jonka keskiössä ovat 1-15 sekuntia kestävät kuvat ja videot, jotka tuhoutuvat 24 tunnin kuluttua ottamisesta. Näitä snäppeja voi liittää yhteen tarinaksi, jonka kaverisi voi katsoa oikeassa kronologisessa järjestyksessä (kun taas esimerkiksi Facebookin kuvat järjestäytyvät käänteiseen järjestykseen, missä uusin on pinon päällä). Monen muun somekanavan tavoin sisältöä jaetaan kavereiden katsottavaksi ja kavereiden kerääminen on olennainen osa snäppäilyn kulttuuria. Nähdäkseni toisen julkaisemia snäppejä ei voi jakaa eteenpäin omille kavereilleen.

Tästä seuraa tietysti kaksi kysymystä

  1. mikä järki tässä on
  2. onko ihan varmaa että snäpit poistuvat palvelimilta

Kakkonen on selvitettävissä nopeasti. Sähköiseen tiedonsiirtoon ja erityisesti Internetiin kuuluu se, että tietoa ei yksinkertaisesti tuhota. Tietoon osoittava sisällysluettelomerkintä poistuu, mutta itse tieto pysyy tallennuslaitteessa niin kauan, että sen päälle tallennetaan jotain muuta. Snapchat väittää tuhoavansa viestit palvelimeltaan, mutta se ei voi tietää onko tiedosto vielä tallella jonkun puhelimessa. Kuvakaappauksien ottaminen suoraan Snapchatista kyllä tallentuu ja tieto välittyy kuvan ottajalle saakka. Käyttäjällä voi kuitenkin olla jokin kolmannen osapuolen sovellus, joka irrottaa ja tallettaa kuvan Snapchatin ulkopuolella.

Snapchatia on ymmärrettävästi kovasti syytelty tästä väittämästä, johon sillä ei oikeastaan ole valtaa. Ja Snapchat on ilmoittanut ottavansa yksityisyysasiat tosissaan. Toistaiseksi uskon että näin on.

Mutta tuo järkipuoli..

Mikä järki on ottaa kuvia joita käytännöllisesti katsoen ”kukaan” ei näe?

Filosofisella tasolla tähän ottaa kantaa Snapchatin kehittäjä ja toimitusjohtaja Evan Spiegel Youtubeen postaamallaan videolla. (Koska jos hän olisi postannut sen Snapchatilla, video olisi tuhoutunut 24 tunnissa, got it?)

Muistellaan tovi valokuvien alkuaikoja. Niitä varten kerättiin koko perhe yhteen potrettiin ja se oli sitten sillä selvä jos sattui olemaan silmät kiinni. Eikä kuvissa nyt herranen aika ainakaan hymyilty. Valokuva oli kollektiivinen tapahtuma ja historiallinen taltiointi.

Silloin kun minä olin pieni, meillä oli kompaktikamera, jonka filmissä oli useinkin kuvia kahdesta joulujuhlasta kerrallaan. Vaikka kuvilla oli elämyksiä taltioiva tarkoitus, otettiin kuvia niin harvakseltaan, ettei niillä juuri ollut merkitystä. Valmiit kuvat sijoitettiin albumeihin ikuisiksi ajoiksi säilytettäväksi ja myöhemmin sopivissa tilanteissa jälkikasvua nolottaviksi.

Digikameroiden yleistyttyä filmistä tuli halpaa. Kuvia otettiin ja teetettiin satamäärin, kunnes jokainen kylpi albumeissaan eikä mitään kuvia tullut katsottua enää myöhemmin. Nyt kun jokaisella on kamera puhelimessaan kuvaaminen on siirtynyt taas uudelle tasolle.

Siinä missä Instagramin kuvissa halutaan olevan visuaalisesti hyviä, Snapchatin aikakauden kuvan laadulla, tai jopa itse kuvalla ei välttämättä ole mitään merkitystä. Kuvan tarkoitus onkin kuvan ottaminen. Kukaan ei enää viikon päästä halua katsoa huuliaan törröttävien teinityttöjen kohellusta, mutta juuri sillä hetkellä kuva on syy kerääntyä poski poskea vasten huuliaan törröttämään.

Kysyntä ja tarjonta määräävät arvon.

Toinen Snapchatin ominaisuus kuvaa hyvin tätä ideologiaa. Aloittaakseen yhteisen videochatin, käyttäjien tulee painaa snap-nappia samanaikaisesti. Silloin käyttäjillä on teknologisen kontaktin lisäksi myös hengellinen yhteys.

Miten Snapchatia käytetään markkinoinnissa?

Työni puolesta kysymys kiinnostaa minua kovasti. Sarkastisesti katsottuna näyttäisi siltä, että koko olemassaolonsa aikana Snapchatia on menestyksekkäästi käyttänyt vain viisi yritystä. Samat case-esimerkit toistetaan kerta toisensa jälkeen eri blogipostauksissa, mutta niissäkään ei oikeastaan kuvata mitä käytännössä on tapahtunut.

Useimmiten se kuitenkin liittyy nimenomaisesti ainutkertaisen materiaalin näyttämiseen.

Käyttäjää voidaan houkutella esimerkiksi hankkimaan yritykselle lisäseuraajia tai ottamaan itsestään kuvan tekemässä jotain. Palkinnoksi tästä toiminnasta – tai jopa vain pelkästä seuraamisesta – käyttäjä saa väliaikaisen videon tai kuvan. Video voi olla ennakkomateriaalia vaikka konsertin backstagelta tai tulevasta tuotejulkistuksesta. Kuva taas voi olla vaikka tuotteen alennuskuponki. Se vain pitää osata avata vasta kassalla, koska muutenhan se poistuu näkyvistä muutamassa sekunnissa.

Toinen tekijä liittyy puhelimien sijaintitietoihin. Snapchat voi yhdistää samassa paikassa olevia toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Näin yritys esimerkiksi voisi kerätä kaikkien fyysisessä tuotelanseerauksessa olevien snäpit yhdelle tarinalinjalle. Yhden ravintolan asiakkaat voisivat myös reaaliaikaisesti kertoa toisilleen ateriansa onnistumisesta. Mitä tietenkään ei ääneen voi tehdä.

Kaiken kaikkiaan Snapchat on henkilökohtainen some-kanava.

Snapcash tekee puhelimesta jälleen lompakon

Rahan siirtäminen toisen Snapchat-käyttäjän tilistä toiseen on keino käyttää Snapchatia maksuvälineenä. Maksun välittäjänä toimii Square ja rahat loppujen lopuksi kuluvat luottokortilta.

Minä uskon että vaikka Snapchatista itsestään ei tulisi uutta hittisomekanavaa, johon kaikkien kuuluu kuulua, se kuitenkin opettaa sekä kuluttajia, että yrityksiä hyödyntämään mobiilimarkkinointia paremmin. Jos omasta kaveripiiristä ei löydy riittävästi snäppäilijöitä, voi tutustua tähän Kurion 100 suomalaisen snäppäilijän listaan.