Mikä on korkeakoulun vähentyneiden kontaktituntien päätehtävä?

On julkinen salaisuus, että olen aikuisopiskelija Turun Ammattikorkeakoulun liiketalouden linjalla. Turku AMK muuttui hiljattain osakeyhtiöksi ja siihen päälle aloitettiin YT-neuvottelu. Eväät ovat yksinkertaistaen sanottuna levällään. Kontaktitunteja vähennetään ja opiskelun painotusta siirretään yhä enemmän itsenäiseen työntekoon. Teoriassa se on ihan oikein, kun eihän ihmisen päälle enää 2000-luvulla voida kaataa tietoa kuin jääpaloja ALS-haasteessa.

Nykyaikana kun ihmiset tietävät yhä enemmän yhä kapeammasta alasta ja loppukin tieto on muutaman hiirenklikkauksen päässä, on koululaitosten pakko ihmetellä mihin heitä oikein tarvitaan. Kun kontaktituntien määrä lähestyy 10% opintopisteiden laskennallisesta tuntimäärästä, aletaan olla hyvin heikoilla jäillä. Miksi opiskelija haluaisi istua niillä lopuillakaan tunneilla, jos materiaalin kuitenkin opettaa itse itselleen kirjoista lukemalla? Kontaktitunneilta ja luennoilta on pakko saada jotain lisäarvoa, koska eihän sillä tutkinnolla mitään tee. Opiskelijamääriä on kasvatettu ja nyt niitä supistetaan hitaammin, kuin ikäluokat pienenevät. Yhteiskunnassa on liikaa tutkinnollisia ihmisiä. Siksi yritykset palkkaavat hyviä tyyppejä ™, ei tutkintoja.

Etenkin aikuisopiskelijaryhmän suurin rikkaus on sen heterogeenisuus. Mukana on miehiä ja naisia, 20-vuotiaita ja 50-vuotiaita, työttömiä, duunareita, pätkätyöläisiä ja menestyneitä konttorirottia useammalta toimialalta. Opiskelijoilla on suuri mahdollisuus oppia toinen toisiltaan eri toimialojen substanssia ja toimintatapoja. Sekä tietysti luoda kontakteja. Eikö sitten olisi vain parempi koota tällainen omaehtoinen lukupiiri, joka keskustelisi lukemisestaan ja kehittäisi yhdessä osaamistaan? Ainakin se toimii esimerkiksi digitalisteilla, kun mukana on jo valmiiksi riittävästi osaamista.

Kuka on ammattikorkeakoulun asiakas?

Opiskelija luonnollisesti olettaa olevansa asiakas. Mutta voiko olla asiakas, jos ei maksa palvelusta? Yhteiskunta maksaa palvelusta, opiskelija saa tutkinnon, paikalliset yritykset toivottavasti osaavaa työvoimaa. Jos opiskelija ei saa rahaakaan tarjoamalla puuttuvia luentojaan, onko kauhean väärin olettaa opiskelijan olevan pelkkä tuote ja yhteiskunta asiakas? Jos opiskelija on tuote, mikä on opettajan tehtävä? Opettaja on pelkkä teknikko, joka rasvaa ja huoltaa koneiston hammasrattaita.

Mutta eihän sen tarvitse olla niin.

Viestintää ja opiskelun johtamista

Viimeistään nyt opettaja tulisi lakata näkemästä oppilasta täyttävänä opettajana. Tämä tulisi myös opiskelijoiden itsensä ymmärtää, etenkin niiden jotka saapuvat korkeakouluun suoraan lukiosta. Oppilas ei ole astia joka täytetään, vaan lamppu joka sytytetään. Syttyessään oppilaasta tulee opiskelija.

Opettaja ei ole opiskelijan työnjohtaja, vaan työn johtaja. Ei ole uusi ajatus sanoa, että opettajan tulisi antaa opiskelijalle tehtävä ja sille reunaehdot. Mutta on hieman tuoreempi näkemys sanoa opettajan mahdollistavan opiskelun, poistavan esteet, rakentavan sille edellytykset, tarjoavan työkalut ja tukevan opiskelijaa. Sanalla sanoen johtavan opiskelijaa samoin, kuin nykyaikainen esimies johtaa alaisiaan.

Kun tehdään yhteistyöprojekteja yritysten kanssa, opettajan tulisi olla mukana. Ei ohjaajana vaan pääluottamusmiehenä. Hänen tulisi aina ja viimeiseen asti olla opiskelijoidensa puolella. Tietää kaikesta kaikki ja ajaa opiskelijoidensa etua. Ei luottamusmiehen asema ole kasa häneen sijoitettua luottamusta. Luottamusmiehen asema on viljellä luottamusta.

Samoin kuin alaisen vastuuseen kuuluu työn tekeminen, opiskelijan vastuulle kuuluu oppiminen ja opiskelu. Mutta hän tarvitsee siihen johtajan, moderaattorin tai mentorin. Jos se poistetaan, olisi opiskelijan ihan sama jäädä kotiin lukemaan kirjojaan. Jotta luennoista on hyötyä, ne pitää tuotteistaa. Luennoitsijan on oltava innostunut aiheestaan ja tunnettava havaintomateriaalinsa täydellisesti. Hänen on suunniteltava siitä ja tunnistaan ainutkertainen versio kulloisenkin yleisön mukaan lähes jokaisen sanan ja ottamansa askeleen tarkkuudella. Hänen on levitettävä opiskelijoiden eteen niin terävää viestintää, ettei väärinymmärryksen mahdollisuuksia jää

Tappava on se opettaja, joka saapuu myöhässä, mutisee ja huokaillen selaa powerpoint-slaidejaan tai sähköpostiaan, eikä ole hiljaa silloin kun olisi aika vuorovaikutukselle. Ylipäätään pitää miettiä onko Powerpoint oikea työkalu tilanteeseen, tai pitääkö siinä olla enemmän tekstiä vai kuvia.

Ja kun ne kontaktitunnit vähenevät murto-osaan aiemmasta, ei opetustilanteen tehtävä voi enää olla informaation antaminen.

Opetustilanteen tärkein tehtävä on innostus.