Kuinka tyytyväinen olit opetuksen tasoon tänään?

Yrittäjyys on termi, jota arvona tungetaan jokaisen itseäänkunnioittavan yrityksen vaatimuksena työntekijöilleen. Tällä tasolla yrittäjyys ei siis tarkoita yrittäjätoimintaa, vaan yrittäjän alatinälkäistä asennetta. Yrittäjäinen työntekijä tunnustaa osaamisensa rajat, mutta hakeutuu niitä kohti. Hän etsii uusia toimintamalleja ja keinoja tehostaa työtapaansa joko säästääkseen aikaa (kuluja) tai parantaakseen tuloksia. Yrittäjäasenteella johdettua työyhteisöä palkitaan hyvistä suorituksista, joiden ei välttämättä tarvitse liittyä pelkästään myynnin määrään, koska se olisi mielikuvituksetonta ja lyhytjänteistä.

Toinen vuosikymmenen pöhinäbingon vakiosana on asiakaslähtöisyys. Asiakaslähtöinen yrittäjyys on tapa lisätä ponnisteluja yhä paremman kokemuksen ja lisäarvon tarjoamiseksi asiakkaalle. Se voi toki merkitä myös normaalia, lisä- tai ristiinmyyntiä, mutta helpoimmalla pääsee, kun mittaa yksinkertaisesti asiakastyytyväisyyttä.

Sivujuonne

Halusin tarkistaa Turun Ammattikorkeakoulun arvot ja etsin niitä netistä. Googlen ykköstulos oli oikea, mutta palvelimella oli jokin (väliaikainen) häiriö. ”Problem loading page” tuntui ironisuudellaan korvaamattomalta. Harmi, etten ottanut screenshottia mutta en halua enää lavastaa tilannetta.

Löytyihän ne kuitenkin vuosille 2010-2013

  • Asiakaslähtöisyys
  • Ammatillisuus
  • Tuloksellisuus
  • Yhteisöllisyys
  • Vaikuttavuus

Uudet arvot valmistuvat vasta kesällä 2015 joten tällä hetkellä TurkuAMKin toiminta on virallisesti arvotonta.

(Huomio oli paitsi nokkela, mielestäni myös aika hauska.)

Vaikka yrittäjyys ei (toistaiseksi?) ole virallinen arvo Turun Ammattikorkeakoulun strategiatyössä, uskallan kuitenkin toivoa, että se on mukana rivien välissä niin ammatillisuudessa, tuloksellisuudessa kuin vaikuttavuudessakin. Ainakin se mainitaan opetukseen kytkettäväksi innovaatiopedagogiikan tiimoilta. Siksi ehdotan seuraavaa:

Opettajien tulospalkkaus oppilastyytyväisyyden mukaan

Jokaisen luokan ovelle tulisi laittaa pieni kyselykone, jonka avulla oppilaat voisivat kontaktitunnin päätteeksi arvioida opetuksen tasoa 1-5 asteikolla. Koneen tulisi olla erityisesti tällaisen ohikulkevan ihmisen vaivattomasti käytettäväksi tarkoitettu aparaatti, jotta sillä saavutettaisiin mitään tilastollista merkitystä. Äänet rekisteröityisivät kyseiselle opettajalle luokkavarauksen perusteella. Yhdenkään äänen alkuperää ei pystyisi yksilöimään antajatasolle, mutta luonnollisesti sen voisi määrittää ryhmän tarkkuudella, mikäli siitä olisi opettajalle itselleen hyötyä esimerkiksi tilastopiikkien tai pilottihankkeiden tarkasteluun. Käytännössä äänistä kertyisi reaaliaikaisesti dataa koulutuspäällikön, HR-osaston ja opettajan itsensä käytettäväksi.

Kun asteikossa on pariton määrä vaihtoehtoja, on luonnollista olettaa keskiarvon asettuvan kolmoseen. Se tulisikin olla opettajan tyydyttävä tavoitenollataso. Yrittäjähenkiset tai muuten vain hyvät opettajat tietysti vetäisivät nelosta lonkalta, mutta viitoseen todennäköisesti pääsisivät vain harvat. Sen sijaan leipääntyneet professorit ovat jatkuvasti vaarassa ajautua kakkosen tai jopa ykkösen opettajiksi.

Jotta numeroista olisi mitään hyötyä, ne tulisi sitoa opettajan palkkaukseen tai ainakin työsuhde-etuihin. Yhden kuukauden kohdalle voi sattua tilastopiikki, joten numeroita tulisi ehkä tarkastella kvartaaleittain, kuten yrityksiä noin yleisesti muutenkin.

  1. Opettaja menettää työhuoneensa ja saa varoituksen työnsä sopimattomuudesta yrityksen arvoihin
  2. Opettaja menettää oikeutensa syödä työntekijöiden alueella ruokalassa ja hänen pysäköintipaikkansa vuokrasopimus irtisanotaan.
  3. Opettaja saa uudet kyynärpääpaikat tweedtakkiinsa
  4. Opettaja saa kahvila- ja lounasedun, sekä kultaisen ruokalatarjottimen
  5. Opettaja kilpailee vuoden opettaja -tittelistä ja saa 10% korotuksen listapalkkaansa

Ykköstaso luonnollisesti pitää sisällään myös kakkostason insentiivit ja nelostaso sisältyy myös vitoseen. Teoriassa jatkuva ykköstason suoritus voisi jopa johtaa työsuhteen päättämiseen. Viitosen suorituksella taas olisi merkittävä vaikutus palkkaukseen.

Vaikka tällä nyt voisi laskea olevan jotain merkitystä opettajalle itselleen, erityisesti tästä hyötyisivät oppilaat ja toivottavasti samalla koko koulu. Kun vetää samaa showta vuosi toisensa jälkeen, on ihan selvää että alkaa tulla sokeaksi omille toimintatavoilleen. Jos opettaja alkaa huomata keskiarvojen putoavan, hän voisi miettiä mikä on mennyt vikaan, vai onko yksinkertaisesti aika ajanut ohitse.

Lisäksi metodin olisi tarkoitus synnyttää ja rohkaista tiedon ja taidon jakamisen kulttuuria opettajien välillä. Ei ne paremmat opettajat paremmille tuloksille pelkällä kaikkien-kaveri-asenteella tai liian helpoilla arvosanoilla tule.  Vaan sillä, että kontaktikerta koetaan hyödylliseksi, hyvin rakennetuksi palveluksi, jolla on vaikutusta vielä pitkään valmistumisen jälkeenkin.

Onko yritysmuotoinen koululaitos valmiina yrittäjyysaikakauden haasteisiin?