Digitalisaatio on ruma sana / konsulttien raiskaama

Kansakunnandigitalistin, Ville Tolvasen twiitti palautti ajatukseni jo aiemminkin miettimääni teemaan sanojen ja termien merkityksestä

ICT on asioiden sähköistämistä. Digitalisaatio käyttäytymisen, prosessien ja toimintamallien muuttamista dataan, älykkäiksi.

Kieli on parhaimmillaankin vain joukko yhteisesti sovittuja, mutta kirjoittamattomia sääntöjä.

Jotka ovat voimassa vain toistaiseksi.

Aristoteleen kantapää

Arkikielessä on paljon sanoja, jotka eivät enää tarkoita sitä, mihin ne on alunperin kehitetty tai valittu. Klassisin esimerkki on sana ”kliininen”, jolla on (erityisesti englannin clean-sanan kautta) puhtauteen, sekä kirurgiseen tarkkuuteen liittyvä konnotaatio.

Kuitenkin termin kantasana tarkoittaa vuodetta ja lääketieteen kannalta tarkasteltuna vuodelepoa tai korkeintaan vuodeosastoa. Kauas on tultu, kun Patrik Laine tykittää kliinisen rannevedon ylämummoon.

Laine-esimerkissä on lisäksi se ongelma, että ei ole ylämummoa eikä alamummoa. Ja ettei rannevedon ruoskamaisuutta tai linkomaisuutta voi tykittää.

Miten sanat ylipäätään määräytyvät?

Joku jossain on osoittanut sormella koivupuuta ja örähtänyt jotain. On kuulijan varassa päätellä tarkoittaako hän metsää, yleisesti puuta, erityisesti koivua, sen kuorta eli tuohta vai vain valkoista väriä. Sana vakiintuu vasta käyttämisen yhteydessä ja on ihan mahdollista, että valittu termi on yksinkertaisesti väärä tai vaikeaselkoinen.

Kuten nyt digitalisaatio-termin kanssa selkeästi on käynyt.

Jonkin asian -saatio pääte tarkoittaa samaisen asian -ointia useassa toisistaan riippumattomassa paikassa.

Digitalisaatio on siis ilmiön kuvaus sille, että monessa paikassa digitalisoidaan, eli tehdään digitaaliseksi. Ei siinä paljoa älyä, datajohtamista, liiketoimintamurrosta tai disruptiota vielä ole olemassa.

Eikä se ole, niinku, mielipidekysymys.

Mitä tarkoittaa digitalisaatio, kun sä sanot sen?

Kun on riittävän kauan muuttanut analogisia kellotauluja digitaaliseksi (eli numeroista syntyväksi) alkaa hahmottaa paremmin, mihin kaikkeen olemassaolevaan se taipuu.

Sekä mitä kaikkea uutta sillä voi luoda.

Käykin siis niin, että termin sisältö vaihtelee puhujansa mukaan.

Riippuu siis siitä, kuinka paljon virkaikää tai kypsyyttä termin parissa on ehtinyt kertyä. Lisäksi digitalisaatiossa on se vaikeus, että termin ymmärtämiseen ei vaikuta pelkkä staattinen virkaikä, vaan myös luova soveltamisen taito. Eli huijauskyky.

Digitalisaatiolla on toinenkin ongelma.

Se ei koske kaikkia samalla tavalla.

Tarkoittamatta että valmistava teollisuus olisi apinoiden puuhaa modernin homo sapiensin valloittaessa somepellot, on kuitenkin huomattava, että kumpaakin edelleen on olemassa.

Airbnb ja Uber määrittävät käsitystämme digitalisaatiosta

En usko että kukaan keksii, miten uberisoida impulssiin perustuvaa mielihyvätuotetta, kuten vaikka makeisteollisuutta. Mutta kaurapuuron jakelun voisi ihan hyvin pistää kokonaan uusiksi. Puhumattakaan 3d-tulostetuista jakoavaimista.

Digitalisaatio tuntuukin vaikuttavan tiedonhallinnan avulla erityisesti omistajuuteen ja logistiikkaan.

Muilla aloilla digitalisaatio on pikemminkin digitalismi eli aate tai uskonto.

Tai kultti.

Keskustellaan keskenämme

En kannusta ketään keksimään uusia puolivillaisia sanoja tai termejä. Kannustan parempaan ja empaattisempaan dialogiin, jossa kumpikin osapuoli ymmärtää mitä toinen todennäköisesti haluaisi olla sanomassa.

Lakataan käyttämästä muodikkaita termejä siellä, missä niitä ei oikeasti tarvita. Jos termin sisältöä ei voi enää sanakirjan kanssa määrittää, määritetään ne sitten puheessa.

Ja erityisesti esimerkeissä.

(Photo by aechan: Freedigitalphotos.net)