100% työvoimasta on ammatiltaan myyjiä

100% työvoimasta on ammatiltaan myyjiä

Aina kun kuulen mietittävän, mistä tulee Suomelle uusi Nokia, mutisen itsekseni, ettei mistään. Nokia työllisti noin 28 000 työntekijää vuonna 2007. Se tarkoittaa jotakuinkin Imatran koko väkilukua lapset ja vanhukset mukaanluettuna. Vaikka jostain yrityshautomosta yhtäkkiä tulisi kymmenien prosenttien lisä Suomen vientilukuihin, se ei silti työllistäisi edes useampaa sataa ihmistä.

Yhdysvalloissa yrittäjiä on noin 30% työvoimasta ja muu maailma seuraa trendiä. Suomessa noin 10% työvoimasta on yrittäjiä ja 93% yrityksistä alle 10 työntekijän mikroyrityksiä.

Tarkoitus ei ole ihannoida yrittäjyyttä, vaan pohjustaa tilannekuvaa, jossa yritysmaaiman megafaunojen aika on – jos ei ohi, niin ainakin ratkaisevasti muuttunut. Maailma on.

Noin 10% maailman työväestöstä on ammattinimikkeeltään myyjiä. He myyvät lentokoneita, tietokonejärjestelmiä, autoja, huoltopalveluita, jakoavaimia ja postimerkkejä. Mutta jos katsotaan tarkasti mihin ihmiset ammattinimikkeestään huolimatta työpäivänsä käyttävät, myös loput 90% voisi luokitella myyjiksi. Miksi?

Osa luokittelusta johtuu semantiikasta ja kummisetämäisestä palvelusten vaihtamisesta tai oman agendansa lobbaamisesta ja politikoimisesta. Suuri osa johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että yhä suurempi osa työväestöstä on yrittäjiä tai yrittäjähenkisiä. Sen lisäksi, että omassa tehtaassaan keittää ja pakkaa mustikkaa purkkiin, joutuu myös tekemään jatkuvaa myyntityötä kuluttajille, jälleenmyyjille ja keskusliikkeille. Joskus jopa omille työntekijöilleen tai työtovereilleen.

Vaikka Internetin piti tappaa myyntityö, se on synnyttänyt niin paljon uusia myyntifunktioita, että yhtälö on kääntynyt päälaelleen. Kuka meistä ei olisi myynyt vanhoja rojujaan Huuto.netissä tai Torilla. Osa meistä tekee sitä enemmän tai vähemmän lisä- tai pääansioiden vuoksi. Kansainväliset sovellukset, kuten Airbnb mahdollistavat yksityishenkilöiden tehdä hyvinkin pieniä myyntitapahtumia. Erityisesti Kiinassa lähes jokaisella älypuhelimenkäyttäjällä on kauppapaikka taskussaan. Liiketoimia ei tehdä enää yritysten vaan kuluttajien välillä.

Kuluttajien, ts yksityishenkilöiden välisessä liiketoiminnassa valtiot ja ovat pelkästään tiellä. Edes pankkeja ei perinteisessä muodossaan tarvita rahan siirtämiseen. Hitto, ei kaupankäyntiin välttämättä tarvita edes rahaa. Ruotsalainen futurologi Stefan Hyttfors sanoi 2014 Mainostorstaissa osuvasti tulevaisuudessa maineen olevan osa valuuttajärjestelmää.

Kun yritykset muuttavat organisaatioitaan enemmän asiakaslähtöiseksi, yksi häviävä funktio on myyntiosasto. Tai, ei se mihinkään häviä, vaan leviää läpi yritysrakenteen kuin siitepöly tuuleen.

Aika näyttää mitä siitä kasvaa.