Hubspot: inbound-markkinoinnin leatherman

Takana on tiukka päivä Helsinki-HUG:in inbound-markkinoinnin ja erityisesti Hubspotin gospelin äärellä. Keräsin päivän aikana vain yhden käyntikortin, mutta jaoin muutaman. Tärkeämpää kuitenkin taitaa olla se, että osallistuin tapahtuman hashtagilla varustettuun Twitter-keskusteluun, sekä aloin seurata kaikkia muita keskusteluun osallistuneita. Tuttuun tapaan Hubspotin oma edustaja esittelee softaa vähän samoin, kuin yläasteen atk-opettaja Mikromikkoa. "Kun tästä napista painaa, niin saa a-kirjaimen. Kun painaa pitkään, saa monta a-kirjainta." Mikä siinä on, että asioista ei voi aikuisille ihmisille antaa kokonaiskäsitystä ja vasta sitten alkaa esitellä tuoteominaisuuksia? Sitähän se Hubspotkin on: tuote. Softatuotteen lisäksi Hubspot on myös inbound-uskonto. Testify!Read more

#Nälkä

Taivas + helvetti on kirja suomalaisesta yrittäjyydestä ja vaikeuksien edessä taipumattomasta sisusta. Kirjaa jaetaan 1:1 ilmaiseksi korkeakoulusta valmistuneille kutakin suositushintaan myytyä nidettä kohti. Rohkaisuksi ja opastuksesi yrittäjäksi kasvamisen tiellä. Kirjan perusviestit ovat periksiantamattomuus, jumalaton työnteko ja päättäväisyys. Kirjasta on julkaistu jo kaksi osaa ja tiettävästi kolmas on jo tekeillä. Sivuilta löytyy novellimittaisia tarinoita menestyneiden yrittäjien matkalta. Kuiske kaikaa kirjan edellä ja sen jäljessä kulkee innostuksen vana.Read more

Sivusto tehtävän mukaan

Sivuston kehittämisellä.. sanotaan suoraan olemassaololla on kaksi vaihetta: se tehdään uusiksi tai sitä optimoidaan.

Jos kumpaakaan ei tapahdu, sivusto ja sen mukanaan tuoma liiketoiminta on kuin kuollut lahna kolera-altaan aallokossa. Se kerää vain lokkeja ja spämmäyskommentteja. Tämä kirjoitus keskittyy uuden sivuston kehittämiseen ja käsittelen optimointia seuraavassa kirjoituksessa.

Kun sivustoa aletaan tehdä alusta asti, siihen ei vielä saa sotkea graafikkoja tai designereita. Ei, sivuston suunnittelun aloitus on liiketoimintajohtamisesta vastaavien ihmisten vastuulla. Tässä kohtaa graafikko on työrukkanen, joka toteuttaa työn annettujen reunaehtojen ja speksien mukaisesti.Read more

Kun yritys perustaa analytiikkatoiminnon

Sanotaan, että data on uusi öljy. Tällä viitataan erityisesti öljyn jalostettavuuteen uskomattoman monimuotoiseen valikoimaan tuotteita ja loppuhyödykkeitä. Datan ja analytiikan tarkastelua ei kuitenkaan sovi rajoittaa tuotetasolle, vaan nähdä se maaperänä.

Data is not the new oil. Data is the new soil.

Dataa paremmin hyödyntämällä saadaan korvattua peruutuspeilin näkymän mukaan ohjaaminen, mutta myös liikaan intuitioon luottava ennustaminen. Kumpikaan metodi ei pysty tuottamaan perusteltuja päätöksiä edes kvartaalitasolla, saatika jokapäiväisessä vaihtoehtojen kyllästämässä reaalielämässä. Data ja analytiikka mahdollistavat löydökset, hypoteesit, pilotoinnit ja skaalaukset.

Pitäisikö yrityksen ulkoistaa vai sisäistää analytiikka? Moni yritys todennäköisesti painiskelee saman kysymyksen äärellä, eikä siihen oikein tunnu löytyvän oikeaa vastausta. Datahait pyörivät jo uppoavan aluksen ympärillä, mutta isoa päätöstä ei haluaisi tehdä pakon sanelemana ja myyjän puheiden varassa.Read more

HubSpot: inbound-markkinoinnin helmi vai bulkkipaketti

Läpäisin tänään HubSpotin testin ja suoritin Inbound Certificaten 80/100 pisteellä. Hyvä minä!

HubSpot on aiheuttanut minulle ristiriitaisia tunteita jo jonkin aikaa. Firma itse ei ole onnistunut myymään tuotetta minulle henkilökohtaisesti. Töissä osaa HubSpotin ominaisuuksista tulee käytettyä päivittäin, mutta kokonaisuudesta ei tunnu saavan selvää edes kysymällä. Osittain varmaan siksi, että en ole ollut mukana niissä alkuvaiheissa, kun järjestelmää otettiin käyttöön. Ei sillä, että kysymystä tietoisesti välteltäisiin, mutta jotenkin keskustelu ajetaan taas samaan koulutusputkeen. Toisaalta, en ole saanut kokonaiskuvaa tuotteesta edes sen kotisivuilta.Read more

Nyrkillinen perussääntöjä

Minua on viime aikoina huvittanut ajatus siitä, että internet-sivut ovat vihdoin sellaisia, joksi ne on alunperin tarkoitettu: toimiviksi päätelaitteesta ja näytön koosta riippumatta. Jakob Nielsenin käytettävyysoppeja pidettiin välillä jopa vähän turhan puristisina ja niille hymähdeltiin niin kuin markkinointi nyt insinöörille hymähtää voi. Nyt nuo prinsiipit ovat jälleen ajankohtaisia. (Alunperin kirjoitettu Super Analyticsin blogiin.)

Ennen oikeita älypuhelimia ja tablettitietokoneita päätelaitteiden näyttöjen koossa oli vain yksi kehityssuunta ja se oli ylös päin. Kasvussa oli sekä monitorien tuumakoot, että näytönohjaimien niille ajamat pikselimäärät eli resoluutiot. Raukka oli se, joka WAP-puhelimensa 3x12 merkin kokoiselta miniruudulta sähköposteja lukiessaan narisi joutuvansa vierittämään ruudunmittatolkulla allekirjoituksen ylle ja alle koristeltua 70 rivimerkin mittaista ascii-taidetta.

Mitäs luet sähköposteja puhelimella. Ei kellään voi olla noin kiire.

Read more

Melkein kymmenen tapaa parantaa verkkokauppaasi

Listasimme supervoimat, joiden kanssa pääset alkuunKirjoitus pohjautuu alunperin Ville Virtasen LinkedIn-julkaisuun (lukeminen vaatii kirjautumisen), jota on lisäoptimoitu, lisäkuratoitu ja lisäideoitu muiden vinkkipostausten perusteella. (Alunperin tämä blogipostaus on julkaistu Super Analyticsin blogissa.)

1. Kirjoita tuotetiedot asiakasta varten

Asiakas ei osta 9mm poranterää vaan 9mm reiän. Muista että asiakkaallasi on ongelma, johon sinulla on ratkaisu. Jos hänellä ei ole ongelmaa, ratkaisusi on pelkkä tuote, jolle ei ole tarkoitusta. Jos sinulla on tuote, jolle ei ole ongelmaa, ei sille myöskään ole markkinaa. Turha myydä vasaraa jos ongelma on huonolaatuinen tv-signaali.
Read more

Hotjar: tyhjä purkki vai vuoden kehitystyökalu

SuperAnalytics.fi lämpökarttaHotjar on uusi maltalainen työkalu surffaajan käyttäytymisen seurantaan. Tiimi on ollut yhdessä noin vuoden, ja nyt jo palvelu on suljetussa beta-vaiheessa. Kukin käyttäjä voi kutsua palveluun kolme uutta käyttäjää. Betavaiheen jälkeen palvelua voi jatkaa 29 dollarin kuukausihintaan tai rajoitetulla ilmaisversiolla. Ei siis mikään kallis paketti. (Kirjoitettu alunperin Super Analyticsin blogiin.)

Read more

Kuinka tyytyväinen olit opetuksen tasoon tänään?

Yrittäjyys on termi, jota arvona tungetaan jokaisen itseäänkunnioittavan yrityksen vaatimuksena työntekijöilleen. Tällä tasolla yrittäjyys ei siis tarkoita yrittäjätoimintaa, vaan yrittäjän alatinälkäistä asennetta. Yrittäjäinen työntekijä tunnustaa osaamisensa rajat, mutta hakeutuu niitä kohti. Hän etsii uusia toimintamalleja ja keinoja tehostaa työtapaansa joko säästääkseen aikaa (kuluja) tai parantaakseen tuloksia. Yrittäjäasenteella johdettua työyhteisöä palkitaan hyvistä suorituksista, joiden ei välttämättä tarvitse liittyä pelkästään myynnin määrään, koska se olisi mielikuvituksetonta ja lyhytjänteistä.

Toinen vuosikymmenen pöhinäbingon vakiosana on asiakaslähtöisyys. Asiakaslähtöinen yrittäjyys on tapa lisätä ponnisteluja yhä paremman kokemuksen ja lisäarvon tarjoamiseksi asiakkaalle. Se voi toki merkitä myös normaalia, lisä- tai ristiinmyyntiä, mutta helpoimmalla pääsee, kun mittaa yksinkertaisesti asiakastyytyväisyyttä.Read more

Jopa 70% verkkokauppojen ostoskoreista hylätään

Viikko sitten pohdin pitäisikö konversion kehittämisessä pistää panokset pesään vai piippuun. Sattumalta törmäsin VWO:n tutkimukseen, joka tehtiin Yhdysvalloissa viime lokakuussa. Sen mukaan hylätyt ostoskorit ovat yksi merkittävimmistä kehityskohteista.

Bigcommercen Meg Murphy sanoo jopa 70% ostoskoreista tulevan hylätyiksi ja muut tutkimukset tukevat tätä näkemystä. Numero on järkyttävän suuri. Mitä isompi verkkokaupan lopullinen konversio on, sitä enemmän menee myyntiä hukkaan viimeisten napinpainallusten vuoksi.Read more

Mihin sitä rahaa laitetaan?

Kirjoitin aiemmin myyntisuppilon päivitetyistä versioista, mutta onhan se suppilo nyt vaan niin hyvä analogia, ettei sitä voi kokonaan syrjään heittää. Tämän päivän epistola on tutkia sitä, pitäisikö suppiloa leventää ensin ylä- vai alapäästä. Alunperin julkaistu Super Analyticsin blogissa

Luodaan esimerkkiverkkokauppa.

  • 50% kävijöistä löytää itseään kiinnostavan tarjouksen
  • 35% heistä lisää tuotteen ostoskoriin
  • 20% heistä aloittaa maksamisen
  • 50% heistä käy läpi koko rekisteröitymisprosessin

Lopputuloksena on konversioprosentti 1,75 mitä ei voi pitää kovin mairittelevana lukuna. Tuhannesta asiakkaasta ostotapahtumia syntyy siis 17,5 ja 150 euron keskiostolla se tarkoittaa 2 625 euroa myyntiä.Read more

Miksi lapsen tulisi harjoitella kamppailulajeja

Kirjoitus sai uutta pontta Facebookia ajoittain kiertävästä artikkelista. Ihan kaikkea ei saa koskaan uskoa purematta, joten minäkin otan käsittelyyn vain tärkeimmiksi katsomani puolet sen mukaan miten niitä itse ajattelen. Kaikki argumentit ei myöskään ihan jakaudu nätisti yhteen lokeroon vaan valuvat toistensa päälle limittäin. Kirjoitus on alunperin julkaistu Turku WT:n blogissa

1 Kamppailuharjoittelu aktivoi liikkumaan

Rehellisesti sanottuna tämä ei liity mitenkään kamppailulajeihin. Minkä tahansa liikuntaharrastuksen aloittaminen aktivoi liikkumaan. Kamppailulajin harjoittelu voi kuitenkin olla helppo keino liikkumisen aloittamiseen etenkin vanhemman kannalta katsottuna. Tunteja on yleensä 1-2 viikossa, eikä siihen päälle tule enää pelejä tai varainhankintaa. What you see is what you get.Read more

Sisältömarkkinoinnin mittaus alkaa Bitlyllä

Sisältömarkkinoinnissa luodaan sisältöä, joka ei ole mainos muista palveluista vaan jo yksinään hyödyllinen lukijalleen. Perimmäinen tarkoitus on synnyttää luottamusta asiakkaaseen niin kovalla ilmaissisällöllä, että tämä miettii mitä voisi saada maksamalla vähän lisää. Samalla asiakas on halukkaampi jakamaan sisältöä ystävilleen suoraan ja sosiaalisissa medioissa.

Miten sisältömarkkinoinnin onnistumista mitataan?

Helpoin ja nopein keino - jos ei markkinoinnin onnistumisen niin ainakin sisällön leviämisen - mittaamiseen on käyttää URL-lyhennin Bit.lyä. Bitly tallettaa tiedon siitä, kuinka monta kertaa linkkiä on painettu yhteensä sekä omilla sivuilla, että eri sosiaalisissa medioissa.

Screen Shot 2015-01-23 at 9.26.35

Bit.ly mittaa sisältösi leviämisenBitly-lyhytlinkkejä voi tehdä käsin yksi kerrallaan, mutta järjestelmän voi myös integroida esimerkiksi Wordpressiin. Silloin järjestelmä tekee lyhytlinkit automaattisesti myös vanhoista postauksista. Jostain syystä kuitenkin tässä omassa blogissani Bitly tekee yhdestä postauksesta useamman linkin ilmeisesti välitallennusten tai päivitysten yhteydessä. Nämä välilinkit eivät myöskään toimi, joten ne palauttavat 404-virheilmoituksen. Se paitsi rumentaa tilastoja, myös ärsyttää suuresti kun blogi syndikoidaan automaattisesti esimerkiksi Twitteriin, jossa postausta ei voi enää muuttaa. Facebookissa ja Google+:ssa linkkiä voi ainakin yrittää vielä editoida.

Edit: Kuten arvelinkin, tästäkin postauksesta tuli taas kaksi bitly-linkkiä. Lisäksi WP julkaisi wordpressiin täysin vääränmuotoisen permalinkin. Voi olla että se johtuu custom permalink -asetuksesta. Katson vaikuttaako se jatkossa asiaan.

Linkkien leviämistä voi mitata tietysti muillakin välineillä alkaen jo ihan Google Analyticsista, jolle on valmiita dashboardejakin. Mutta mitä muita tapoja olisi mitata itse sisältömarkkinoinnin onnistumista?

Puhutaanko AIDAsta vai seipäistä?

Tiesitkö, että AIDA-myyntisuppilo (awareness, interest, desire, action) on kehitetty jo 1800-luvulla? Siinä 100 asiakasta tulee sisään ja 5 tulee ulos toteutuneena myyntitapahtumana. Konversioprosentti on huima, wohoo! Mutta mihin ne loput 95 ovat jääneet?

Tietyssä mielessä osan voisi kuvitella edelleen olevan suppilon sisällä, mutta kovasti eksyksissä. Takertuneena johonkin suppilon sisäpinnan rosoiseen kyhmyyn, kylmänä värisemässä ihmetellen ohisujahtavia kollegoita. ”Minustakin tulee isona myyntitapahtuma, kun vain uskallan päästää irti”, asiakas sanoo. Yritys puolestaan etsii asiakasta sokkona sähköposteilla ja displaymainonnan retargetingilla. ”Kyllä minä sinulle tarjouksen näytän, kunhan vain käsiini saan!”

Mielikuva on kuitenkin ongelmallinen, koska asiakkaat sekä ovat suppilossa, mutta eivät kuitenkaan ole hallussa. Missä ne sitten ovat?

Mitä jos hyväksyttäisiin että suppilo ei ole suppilo vaan lävikkö. Se raastimen näköinen kulho tahi astia, jolla äiti huuhtelee viinirypäleet ja kuivattaa spagetin. Keitinveden (tai yksittäisen spagetinpätkän) lailla asiakas yksinkertaisesti karkaa prosessista autuaammille surffausmaille, eikä häntä näe enää koskaan. Raastava mielikuva, mutta onneksi ei totta. Asiakkaisiin voi silti olla yhteydessä

  • normaalilla re-targeting display-mainonnalla
  • sähköpostikampanjoilla
  • käyttäytymiseen perustuvien profiilien perusteella

Kaksi ensimmäistä ovat tuttuja jo aiemmin, mutta viimeinen on liian herkullinen käsiteltäväksi vaillinaisesti tässä blogipostauksessa.

Käyttöliittymä ja käyttökokemus ovat kovalla datalla perusteltua sumeaa logiikkaa

Lävikköidean paras puoli on ymmärtää se, että reiät toimivat kahteen suuntaan. Asiakas voi ilmestyä ostoprosessiin mistä tahansa kohdasta. Hän voi olla täysin valmis ostopäätökseen jo ennen kuin tietää mistä verkkokaupasta ostoksensa tekee. Mitä suurempi verkkopalvelusi on, sitä epätodennäköisempää asiakkaan on päätyä sinne etusivun kautta. Hyvin suunniteltu ja toimiva verkkopalvelu osaa ottaa asiakkaan haltuun mistä tahansa. Palvelun käyttöliittymän luoma käyttökokemus ovat merkittävä osa kykyä.

On todistamaton myytti, että asiakas olisi jotenkin rationaalinen olento. AIDA ei ole suora linja vaan pyörre tai pilvi, jossa vaiheet voivat esiintyä missä tahansa järjestyksessä tai kuinka monta kierrosta tahansa. Ostotapahtuma ei synny vielä silloin, kun tiedetään mikä on oikea tuote. Ostotapahtuma syntyy silloin, kun tiedetään ettei oma valinta ole virhe. Lisäksi ostamisen pitää olla riittävän vaivatonta.

Virheen ja vaivattomuuden välinen suhde luonnollisesti vaihtelee riippuen siitä mitä ollaan ostamassa. Laajan ja kalliin tietokonejärjestelmän valitsemisessa virheen välttäminen korostuu ja ostamiseen jopa halutaan tietty määrä vaivaa. Suklaapatukan ostamisessa vääräkään vaihtoehto ei ole kovin suuri virhe, jolloin vaivattomuus korostuu. On tutkittua faktatietoa, että päivittäistavarakaupan lattialla jo metrin siirto saattaa synnyttää kymmenien prosenttien vaihtelut impulssituotteen myynnissä.

Kivijalkakaupassa muutosten analaysoinnilla on se perusongelma, ettei voida olla varmoja kuinka suuri osa myyntikehityksestä oikeasti johtui tehdystä muutoksesta. Voihan olla että myynti kasvoi, koska kävijämäärät kasvoivat tai oltiin ajallisesti lähempänä viikonloppua tai palkkapäivää. Ymmärtääkseen mitä todella tapahtui, pitää olla enemmän dataa (bigdata) kuin pelkkä kassavirtadata.

Nettisivustolla näitä tekijöitä voi testata huomattavasti paremmin jakamalla käyttäjät testi- ja verrokkiryhmiin. Tilastoja myös kertyy reaaliajassa, jolloin kehitykseen voidaan reagoida huomattavasti nopeammin. Kun tähän vielä lisätään sekä kivijalkamyymälän oma data (kassavirta, kävijämäärät yms), että avoimet bigdata-lähteet (sää, sesonkivaihtelut) ollaan jonkin suuren äärellä.

Käyttöliittymän ja käyttökokemuksen parantaminen ei ole kertaluontoinen hokkuspokkustemppu, vaan pitkäjänteistä kehitystyötä.

Kirjoitus on alunperin julkaistu Super Analyticsin blogissa.

Personoitu mainonta ja sisältö antaa raamit vuodelle 2015

Ohjelmoitu mainonta (programmatic advertising) alkoi yksinkertaisella RTB:llä jo vuosia sitten. Hinnalla huutokauppaamisen lisäksi ohjelmoidulla mainonnalla saadaan viesti paremmin kohdistettua paitsi haluttuihin sivustoihin ja käyttäjäryhmiin, myös yksittäisiin käyttäjiin. Tämä on erityisen kätevää retargeting-markkinoinnissa, jossa mainoksia halutaan näyttää niille ihmisille, jotka ovat käyneet mainostettavalla nettisivulla, mutta jättäneet ostoprosessin kesken.

Tämä vuosi tulee olemaan ohjelmoidun sisällön eli tuttavallisemmin personoinnin voittokulkua. Verkkokaupoissa käyttäjille on jo aiemmin suositeltu lisäostoja tai tuotepaketteja sen perusteella, mitä keskimäärin on ostettu saman tuotteen yhteydessä. Ohjelmoidulla ja kerättyyn dataan perustuvalla personoinnilla käyttäjälle voidaan näyttää etusivulta lähtien tuotteita, jotka sopivat esimerkiksi vuodenaikaan tai jopa käyttäjän kotipaikan säätilaan tai kiinnostuksen kohteisiin.

Pelkän tuotevalikoiman personointi on helppoa. Jatkossa tulemme näkemään lisää myös syvempää personointia, jossa samaa tuotetta myydään eri asiakkaille erilaisin myyntiargumentein ja tarjouksin. Myös sivustot, joilla ei ole varsinaisia verkkokauppatuotteita, tulevat personoimaan sisältöä. Mediatalot, asiantuntija- ja palveluyritykset kohdentavat sisältöä yhä monimutkaisempien tekijäkokonaisuuksien perusteella tarkoituksena tuottaa yhä merkityksellisempi asiakaskokemus.

Liikaa liian nopeasti personoimalla voi karkottaa käyttäjän

Jos sisältö on ohjelmoitu selaimeen talletetun cookie-tiedoston, vuodenajan tai vallitsevan säätilanteen perusteella, ei käyttäjä itse oikeastaan tiedä missä on. Jos ei tiedä missä on, ei voi palata sinne uudelleen eikä suositella paikkaa ystävälleen. Myös selaimen kirjanmerkki- tai suosikkitoiminnot (bookmarks) ovat periaatteessa tällöin turhia.

Omalla sivustollaan personoitukin mainostaminen saadaan liitettyä sivuston koodiin palvelimen päässä. Se voi toki hidastaa sivuston latautumista, mutta ainakin sisältö on näkyvissä. Hidastunut netinkäyttö yleensä rohkaisee surffaajia mainoksenestäjien (ad blockers) käyttämiseen. Tällöin joidenkin mainostajien mainokset saattavat jäädä näkymättä osalle asiakkaista. Impressio- tai klikkiperustaisessa hinnoittelussa tällä tosin ei ole merkitystä, mutta pahoittaahan se mainostajan mieltä, jos osa kohderyhmästä näin jää tavoittamatta. Jotkut mainostajat voivat myös maksaa mainoksenestäjille omasta reiästä haavissa.

Minä käytän tietokoneessani kolmea eri selainta rinnakkain ja tähän vielä päälle pädit ja puhelimet. Huolimatta siitä, että jotkin sivustot väittävät tarjoavansa asiakaskohtaista personointia, se ei toteudu edes konekohtaisella tasolla. Jokaisessa selaimessa on omat cookiensa ja siten jokaisessa selaimessa sama palvelu voi näyttää hyvinkin erilaiselta. Mitä käyttäjä tekee, kun se turhautuu? Se lakkaa käyttämästä palvelua kokonaan. Hyvä tarkoitus saattaakin kääntyä antajaansa vastaan.

Fiksusti ja asiakkaan kautta ajateltu personointi on silti hyvä juttu

Kirjoitus on alunperin julkaistu Super Analyticsin blogissa

Opiskelun johtaminen kamppailukoulussa

Jarno Oksanen opettaa wingtsuniaParin AMK-opiskeluun liittyvän postauksen jälkeen on paikallaan miettiä teemojen toteutumista kamppailulajin tunnilla. Perinteisesti klassiset koulukunnat ovat yksityiskohdista kokonaisuuteen meneviä metodeja.

Otetaan esimerkiksi vaikka mawashigeri- ja ura-mawashigeri-kiertopotkut. Yksinkertaistaen toisessa liike on sisäänpäin ja osumakohta jalkapöydällä, toisessa ulospäin ja jalkapohjalla. Minä en tiedä riittävästi esimerkiksi karatesta, jonka lukujärjestyksestä potkut löytyvät, mutta oletan ettei edistynyt karateopettaja pidä näitä kovin eri tekniikoina. Kumpikin koulii etäisyydentajua, liikkuvuutta ja erityisesti lantion kiertoliikkeiden hallintaa. Thainyrkkeilyn kaltaisessa lajissa näiden kahden potkun ero voikin olla merkittävä suoritustavan eron vuoksi.Read more

Opettajan johdolla vai hänestä huolimatta

Lukeminen kannattaa
Image courtesy of David Castillo Dominici at FreeDigitalPhotos.net

Olen miettinyt lukemista ja vuorovaikutusta väylinä oppimiseen. Jo partion johtajakoulutuksessa opetettiin, kuinka unohdamme kuulemamme, muistamme kirjoittamamme mutta osaamme tekemämme. Se on taivahan tosi se. Kaikkia asioita ei voi lähteä oppimaan tekemällä, vaan on aloitettava alemmilta portailta. Sydäntautipotilaskin tietää tämän.

Toisaalta koko oppimisprosessin voi kääntää päälaelleen. Oppiminen alkaisikin ylhäältä ja loppuisi alaportaalle. Itseasiassa juuri näin kannattaa tehdä.

Lukeminen kannattaa aina - paitsi silloin kun kannattaisi tehdä jotain muuta

Kalevi Kantele on lukunopeuden ja varmaan myös lukutaidon lähettiläs. Hän kirjoitti vuonna 2000 kuinka lukiolaisten lukunopeus (ja siten lukutaito) on laskenut 25-30 prosenttia kahdessakymmenessä vuodessa. Olisi mielenkiintoista tietää missä ollaan nyt, kun noina vuosina Internetillä ei vielä juuri ole vaikutusta.

Vaikka ihmiset eivät lue kirjoja, he lukevat kyllä. Siitä pitävät huolen älypuhelimet, katumainokset ja tietysti televisio. Katsomalla tunnin tekstitettyä ohjelmaa päivässä, kerääntyy vuodessa noin 15 dekkarin verran luettavaa. Lukemisen muoto on muuttunut, virkkeet lyhentyneet ja todennäköisesti sanavarasto supistunut. Tietääkö kukaan, miten proosan tai asiatekstin keskimääräinen virkepituus on eri vuosikymmeninä kehittynyt?

Kanteleen mukaan lukeminen on ylivertainen tapa siirtää tietoa. 25 minuutin uutislähetyksessä sanotaan noin 2500 sanaa. Tavalliselta lukijalta menee siihen noin 14 minuuttia. Harjaantunut lukija pystyy siis käymään materiaalin läpi kaksi kertaa nopeammin. Kantele sanoo lukemisen olevan myös objektiivista, koska kirjoitetussa tekstissä ei ole mukana tunteita herättäviä elementtejä. Luonnollisesti tämä tarkoittaa yhtä lausetta tai sanaa, ei kokonaista kirjaa.

Toisaalta kuultu tai nähty puhe pitää sisällään huomattavasti enemmän informaatiota kuin pelkät sanat. Olkoonkin, että ne ovat osittain tunteita eikä faktuaalista tietoa.

Ärsykkeillä oppimaan - yksityiskohdat vs kokonaisuudet

Ei ole yllätys, että aivot työskentelevät parhaiten kun niiden vastaanottama ärsykemäärä on sopiva. Mikäli ärsykkeitä on liian paljon, aivot menevät tukkoon ja ajatukset alkavat harhailla. Mikäli ärsykkeitä on liian vähän, aivot sutivat ja ajatukset harvailevat taas. Kantele puhuu tästä lähinnä lukunopeuden osalta. Jos lukunopeus on liian hidas, prosessimuistiin mahtuu kerralla liian vähän sanoja eli ärsykkeitä. Vähän kuten liian hitaasti hanasta valutettu vesi katoaa viemäriin. Jos lukee liian nopeasti, prosessimuisti vuotaa lavuaarin reunojen yli.

Puntaroin ärsykkeiden määrää opetustilanteessa. Voiko puhuja yksinään antaa saman verran ärsykkeitä kuin puhuja powerpoint-esityksineen tai koko luokka yhteisellä interaktiolla? Yksinäinen puhuja voi voittaa puhuja+powerpointin mutta häviää luokan interaktiolle.

Voiko puhuja tarjota tietoa yhtä paljon kuin koko luokan interaktio? Todennäköisesti ei. Mutta se ei ehkä ole oikeaa tietoa, juuri sitä tietoa mitä juuri sillä hetkellä halutaan saada.

Jos powerpoint (tai luentomoniste) parantaa sekä ärsykkeiden että tiedon määrää, parantaako se oppimista?

Infoa niskaan
Image courtesy of jscreationzs at FreeDigitalPhotos.net

Lapsen aivot eivät ole valmiita käsittelemään asiota abstraktisesti. Se osuus avoista kehittyy vasta 10-12 vuoden iässä. Lapsen oppiminen tapahtuu yksityiskohdista kokonaisuuteen. Aikuisen aivojen erittäin harjaantunut abstraktio-osa yhdistettynä laajaan kokemukseen ja skeemoihin vaatii oppimiselta päinvastaista suuntaa: kokonaisuuksista yksityiskohtiin.

Lapsi oppii omenan olevan punainen, mandariinin oranssi, banaanin keltainen, appelsiinin oranssi, kiwin ruskea ja greipin keltainen. Aikuinen oppii sitrushedelmiin kuuluvan mandariinin, appelsiinin ja greipin, jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän oransseja.

En tiedä minkä ikäkauden aikana taite tapahtuu. Oletan että se tapahtuu ensin aivojen ja sitten skeemojen kautta. Lukio- ja AMK-ikäiset opiskelijat siis oppivat todennäköisesti molemmilla metodeilla ristiin. Onkin haaste löytää oikea metodi oikealle oppilaalle oikean asiayhteyden (esim oppiaineen) kohdalla. Aikuiskoulutuksessa tällaista haastetta ei ole, vaan oppiminen tulisi lähtökohtaisesti aloittaa kokonaisuuksista.

Resurssiallokointi, tavoiteasetanta, omavastuullisuus ja kokonaiskuva - vai infoa niskaan

Kokonaisuuksien kautta aloittaminen sopii vähentyneihin kontakti- eli lähitunteihin. Jos opettaja tarjoaa opiskelijoille ensin kokonaisuuden, nämä voivat sitten yksinään (tai yhdessä) harjaannuttaa tietämystä yksityiskohdista. Vähillä kontaktimäärillä opettajalle ei yksinkertaisesti ole mahdollista välittää kaikkia yksityiskohtia tunneilla. Jos opiskelijan pitäisi ensin itse etsiä yksityiskohdat ja myöhemmin ymmärtää kokonaisuus, ollaan taas pisteessä jossa koko koulun olemassaolo on täysin turha.

Meillä oli kolmen opintopisteen eli 81 työtunnin makrotalouden kokonaisuus, joista kolmella kontaktikerralla käytiin läpi yksityiskohtia 9 tuntia. Loput 72 tuntia jäi siis opiskelijan oman aktiivisuuden varaan. Suuremmaksi osaksi kontaktituntien jälkeiseen aikaan.

Kurssisuunnitelmassa on laadittu tavoitteita täsmällisten asiakokonaisuuksien ymmärtämisestä. Kontaktituntien päälle meille oli annettu 15 tehtävää, joiden vastaukseksi riitti muutama virke tai kappale, sekä kolmen sivun raportti. Käytettyäni noihin aikaa kymmenen tuntia, olen todennäköisesti oppinut jokaisesta tavoitteissa määritellystä asiakokonaisuudesta yksityiskohdan, mutta en ymmärtänyt kokonaisuuden olemassaoloa.

No mikset sitten käyttänyt puuttuvia 60 tuntia aiheen opiskeluun, kysytään. Minäkin kysyin. No kun ei tarvi. Ei ole työkaluja. Ei ottimia eikä opin todentajaa tai validoijaa.

Se, mitä meidän olisi pitänyt tehdä, olisi ollut jakaa resurssit (eli aika) eri osakokonaisuuksille. Meidän olisi pitänyt tehdä tehtäviä kontaktituntien välillä ja keskustella niistä tunneilla. Sehän kuulostaa ihan itsestäänselvältä näin erikseen sanottaessa, mutta toteutuu varsin harvoin.

Ylläolevan kaltaista budjetointia ja tavoiteasetantaa työelämässäkin tehdään. Ei asiantuntija- tai esimiestehtävässä oleva työntekijä voi tehdä töitä kuin kaivaisi tunnelia x tuntia ja ilmestyisi sitten pinnalle katsomaan onko jo perillä. Sellaisia töitä varten on keksitty koneita ja nykyaikaiselta työntekijältä odotetaan ihan muita taitoja.

Viimeinen kysymys on, opiskelemmeko me opettajan johdolla vai hänestä huolimatta?

Mikä on korkeakoulun vähentyneiden kontaktituntien päätehtävä?

OID_lecturen julkinen salaisuus, että olen aikuisopiskelija Turun Ammattikorkeakoulun liiketalouden linjalla. Turku AMK muuttui hiljattain osakeyhtiöksi ja siihen päälle aloitettiin YT-neuvottelu. Eväät ovat yksinkertaistaen sanottuna levällään. Kontaktitunteja vähennetään ja opiskelun painotusta siirretään yhä enemmän itsenäiseen työntekoon. Teoriassa se on ihan oikein, kun eihän ihmisen päälle enää 2000-luvulla voida kaataa tietoa kuin jääpaloja ALS-haasteessa.

Nykyaikana kun ihmiset tietävät yhä enemmän yhä kapeammasta alasta ja loppukin tieto on muutaman hiirenklikkauksen päässä, on koululaitosten pakko ihmetellä mihin heitä oikein tarvitaan. Kun kontaktituntien määrä lähestyy 10% opintopisteiden laskennallisesta tuntimäärästä, aletaan olla hyvin heikoilla jäillä. Miksi opiskelija haluaisi istua niillä lopuillakaan tunneilla, jos materiaalin kuitenkin opettaa itse itselleen kirjoista lukemalla? Kontaktitunneilta ja luennoilta on pakko saada jotain lisäarvoa, koska eihän sillä tutkinnolla mitään tee. Opiskelijamääriä on kasvatettu ja nyt niitä supistetaan hitaammin, kuin ikäluokat pienenevät. Yhteiskunnassa on liikaa tutkinnollisia ihmisiä. Siksi yritykset palkkaavat hyviä tyyppejä (tm), ei tutkintoja.

Etenkin aikuisopiskelijaryhmän suurin rikkaus on sen heterogeenisuus. Mukana on miehiä ja naisia, 20-vuotiaita ja 50-vuotiaita, työttömiä, duunareita, pätkätyöläisiä ja menestyneitä konttorirottia useammalta toimialalta. Opiskelijoilla on suuri mahdollisuus oppia toinen toisiltaan eri toimialojen substanssia ja toimintatapoja. Sekä tietysti luoda kontakteja. Eikö sitten olisi vain parempi koota tällainen omaehtoinen lukupiiri, joka keskustelisi lukemisestaan ja kehittäisi yhdessä osaamistaan? Ainakin se toimii esimerkiksi digitalisteilla, kun mukana on jo valmiiksi riittävästi osaamista.

Kuka on ammattikorkeakoulun asiakas?

Opiskelija luonnollisesti olettaa olevansa asiakas. Mutta voiko olla asiakas, jos ei maksa palvelusta? Yhteiskunta maksaa palvelusta, opiskelija saa tutkinnon, paikalliset yritykset toivottavasti osaavaa työvoimaa. Jos opiskelija ei saa rahaakaan tarjoamalla puuttuvia luentojaan, onko kauhean väärin olettaa opiskelijan olevan pelkkä tuote ja yhteiskunta asiakas? Jos opiskelija on tuote, mikä on opettajan tehtävä? Opettaja on pelkkä teknikko, joka rasvaa ja huoltaa koneiston hammasrattaita.

Mutta eihän sen tarvitse olla niin.

Viestintää ja opiskelun johtamista

Viimeistään nyt opettaja tulisi lakata näkemästä oppilasta täyttävänä opettajana. Tämä tulisi myös opiskelijoiden itsensä ymmärtää, etenkin niiden jotka saapuvat korkeakouluun suoraan lukiosta. Oppilas ei ole astia joka täytetään, vaan lamppu joka sytytetään. Syttyessään oppilaasta tulee opiskelija.

Opettaja ei ole opiskelijan työnjohtaja, vaan työn johtaja. Ei ole uusi ajatus sanoa, että opettajan tulisi antaa opiskelijalle tehtävä ja sille reunaehdot. Mutta on hieman tuoreempi näkemys sanoa opettajan mahdollistavan opiskelun, poistavan esteet, rakentavan sille edellytykset, tarjoavan työkalut ja tukevan opiskelijaa. Sanalla sanoen johtavan opiskelijaa samoin, kuin nykyaikainen esimies johtaa alaisiaan.

Kun tehdään yhteistyöprojekteja yritysten kanssa, opettajan tulisi olla mukana. Ei ohjaajana vaan pääluottamusmiehenä. Hänen tulisi aina ja viimeiseen asti olla opiskelijoidensa puolella. Tietää kaikesta kaikki ja ajaa opiskelijoidensa etua. Ei luottamusmiehen asema ole kasa häneen sijoitettua luottamusta. Luottamusmiehen asema on viljellä luottamusta.

Samoin kuin alaisen vastuuseen kuuluu työn tekeminen, opiskelijan vastuulle kuuluu oppiminen ja opiskelu. Mutta hän tarvitsee siihen johtajan, moderaattorin tai mentorin. Jos se poistetaan, olisi opiskelijan ihan sama jäädä kotiin lukemaan kirjojaan. Jotta luennoista on hyötyä, ne pitää tuotteistaa. Luennoitsijan on oltava innostunut aiheestaan ja tunnettava havaintomateriaalinsa täydellisesti. Hänen on suunniteltava siitä ja tunnistaan ainutkertainen versio kulloisenkin yleisön mukaan lähes jokaisen sanan ja ottamansa askeleen tarkkuudella. Hänen on levitettävä opiskelijoiden eteen niin terävää viestintää, ettei väärinymmärryksen mahdollisuuksia jää

Tappava on se opettaja, joka saapuu myöhässä, mutisee ja huokaillen selaa powerpoint-slaidejaan tai sähköpostiaan, eikä ole hiljaa silloin kun olisi aika vuorovaikutukselle. Ylipäätään pitää miettiä onko Powerpoint oikea työkalu tilanteeseen, tai pitääkö siinä olla enemmän tekstiä vai kuvia.

Ja kun ne kontaktitunnit vähenevät murto-osaan aiemmasta, ei opetustilanteen tehtävä voi enää olla informaation antaminen.

Opetustilanteen tärkein tehtävä on innostus.

KHO:n päätös määräsi kamppailukoululle alennetun alv-kannan

ID-100243367Liikuntayritykset eivät Suomessa viime vuosiin asti ole olleet kovinkaan suuri bisnes. Kamppailuopettaminen vielä vähemmän. Jopa siinä määrin, että verotoimistosta ei ole saanut kovin yksityiskohtaisia ohjeita siitä, lasketaanko kamppailuopetus alemman verokannan mahdollistavaksi liikuntatoiminnaksi. Vastaus on riippunut virkailijasta ja yleensä käsketty kantaa vero täysimääräisenä. Varmuuden vuoksi, kuten kunnon tuoliaan suojelevan virkamiehen kuuluukin.

Nyt onneksi asiaan on saatu päätös korkeimmasta hallinto-oikeudesta johon Verohallinnon Uudenmaan yritysverotoimiston päätös syksyltä 2012 vihdoin päätyi. Helsinkiläinen ohjelmistossaan brassijutsua opettava osakeyhtiö lakimiehineen (tietääkö kukaan nimiä?) on tehnyt suuren palveluksen koko suomalaiselle kamppailurintamalle. Osu!

Korkein hallinto-oikeus viittasi 3.11. 2014 päivätyssä päätöksessään kamppailulajien harjoittelun ja opetustilanteen yhtenäisyyden vatsatanssin kanssa. KHO viittasi myös arvonlisäverolain hallituksen esityksen (HE 283/1994 vp) perusteluihin, jossa nimenomaisesti haluttiin käyttää sanamuotoa, joka ei edellytä varsinaista käyttöoikeutta tiettyyn tilaan. Päätösten ongelmana on ollut nimenomaan harjoitustilanteen opetuksen ja itsenäisen harjoittelun keskinäinen suhde.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös löytyy osoitteesta http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1414742763633.html

Tämä alv-ratkaisu saattaa myös vähentää osakeyhtiöiden ja yhdisysten bulvaaneja, joita nyt on tarvittu kunnallisten tilavuokra-avustusten saamiseen. Jatkossa yritys saa alv-edun vain laskuttaessaan itse harjoittelijaa eikä palveluna yhdistystä. Yrityksen alennetun verokannan alv-etu on paljon suurempi kuin kunnan maksama vuokra-avustus.

Ehkä nyt saamme entistä ammattimaisemmin pyöriviä kamppailutaloja Suomeen.

Markkinoinnin muutoksia esiteollisesta ajasta nykyaikaan

Olen vuoden aikana lukenut kirjoja tai kuunnellut puhe-esityksiä, joissa maailman ja erityisesti markkinoinnin muuttumista on kuvattu aikajanalla. Yritin jäsennellä niistä itselleni jonkinlaisen kokonaiskuvan ja valitsin jokaisesta aihealueesta kolme kehityshyppäystä (esi)teollistuneen yhteiskunnan alusta tähän päivään. Joissakin yhteen hyppäykseen kuuluu selkeästi useampi porras, paikoin portaita on yksinkertaisesti skipattu. Kukin neliö kuitenkin osuu hämmästyttävän samalle ajanjaksolle.

Maailman muuttuminen
Markkinoinnin painopisteet teollistuneesta yhteiskunnasta tähän päivään.

Read more